Tällaisena harmaana lauantai-aamuna on mukava käpertyä kotisoffalle läppärin kanssa ja ryhtyä purkamaan tuntemuksia tekstiksi. Takana suhteellisen pitkä työviikko, joten ajatukset ovat jossain aivan muualla kuin olennaisessa. Kohta pitäisi lähteä grillailemaan ja keräämään vadelmia mökille, mutta ennen sitä aion kyllä istua aamukahvini kanssa iiihan rauhassa.
Mutta hei, tervetuloa! Täällä ruudun takana vilkuttelee 21-vuotta täyttänyt nuori naisenalku, joka onnekkaiden sattumusten seurauksena päätyi muuttamaan Etelä-Suomesta tänne Keski-Suomen cityyn eli Jyväskylään. Yliopistohan se minut vei mennessään ja kohta ollaan aika lailla puolitoista vuotta tässä virallisesti asuttu, ensin Keltinmäessä ja nyt Kuokkalassa. Enkä muuten voisi olla tyytyväisempi!
Kanssani elämää jakavat poikaystävä, joka myös käy yliopistoa, järven toisella puolella vaan, sekä kaksi kissanryökälettä, joista muuten tulette kuulemaan todennäköisesti aika paljon. En turhaan kutsu itseäni hulluksi kissanaiseksi, jos ei täällä olisi miestä kenen kanssa asuntoa jakaa niin todennäköisesti olohuone olisi jonkin sortin kissojen yhdeksäs taivas...
Pääaineenani yliopistolla on tietojärjestelmätiede, jota päädyin opiskelemaan ihan suht vahingossa. Kun kasvatustiede ja yhteisöviestintä eivät oviaan aukaisseet, hain sitten puoliksi tosissani syksyn haussa, kun se nyt vain kuulosti mielenkiintoiselta. Ja tietojärjestelmätieteen puolellehan minä sitten jäin, vaikka tänä keväänä koetinkin vielä vaihtoa kauppatieteelliseen.
Opintojen ohella teen asiakaspalvelun ja myynnin työtä, sekä yritän nyt kesäaikaan ylläpitää pientä puutarhaa meidän parvekkeella. Tomaattia, kesäkurpitsaa, herneitä ja chiliä olen saanut jopa kasvamaan, ja ekat chilit ollaankin jo käytetty. Jotenkin mahtava fiilis saada sapuskaa omalta parvekkeelta, vaikka naapurit varmaan miettiikin että mitähän viidakkoa tuo nainen yrittää tuohon saada, kun tomaatit kiipeää ylöspäin ja leviää sivusuunnassa aina vaan enemmän...
Nautin vihreyden lisäksi myös elämässä kaikesta turhamaisesta, ja olen muuttunut tässä vuosien mittaan eräänlaiseksi makeup junkieksi, mille nyt ei vaan ole fiksua suomennosta. Tavallaan tästä kauneus-aspektista onkin varmaan syntynyt veto valokuvausta ja kuvataidetta kohtaan. Olin jo pienestä pitäen aina kynä kädessä, ja jatkoinkin piirtämisharrastusta pitkälle nuoruuteen, kunnes sain ensimmäisen järjestelmäkamerani jouluna 2009. Sen jälkeen en paljoa ole piirtänyt vaan enemmän toteuttanut luovaa puoltani kameran linssin kautta.
Mitäs muuta? Blogilta on odotettavissa jonninjoutavuuksia, ajatuksia opiskelusta ja työnteosta, kuvia arjesta ja matkoilta ja tosiaan, kahden kissalapsen elämästä tulee asiaa varmaan ihan tarpeeksi. Meille on nyt syksylle tulossa muutama aika mahtava reissu, joista tulen kirjoittelemaan varmasti enempi tässä kesän mittaan. Mutta muuten en oikeastaan aseta itselleni mitään tavoitteita tai odotuksia bloggaamisen suhteen, nautin itse enemmän lifestyle-tyylisestä kirjoittelusta enkä sinänsä haluaisi omaa blogia mihinkään kategoriaan rajata tässä vaiheessa. Katsotaan mitä tästä syntyy!
Nyt ei muuta kuin oikein ihanaa viikonloppua kaikille!
Rosa
